Pyöräilyn ihanuus

Laitoin eilen taakse Panaracerin Smoken, klassisen maastorenkaan. Paksuutta löytyy melkein kuin DH-vempeleistä tai motocross vehkeistä ja kaikki tietää että se pitää kuin tauti. Mikä ihanuus se onkaan kun tullaan dropeista alas tai tykitetään töyssyistä polkua kun rengas ottaa suojelevasti kaiken vastaan!

No sitten tielle. Niillä paineilla millä olen tottunut ajamaan asfaltilla, tuo tuntui kuin tervassa olisi ajanut. Normaalivauhtia ajaessani reidet haluaa sanoa työsopimuksen irti hyvin äkkiä. Mitä tehdään? Lisätään painetta. No eipä muuta kuin pumppu käyttöön. Pumppu joka jo kerran on käynyt palasina ja maksaa joku 20 mk. Sillä sain sopivasti venttiilin solmuun ja eikun fillari takaisin kolmannen kerroksen toimistoomme ja sisäkumia vaihtamaan. Sellainen sattui sopivasti olemaan mukana ja taas matkaan.

Kymmenen kilsan jälkeen jalat oli jo ihan tulessa kun sai taas ajaa tervassa. Mitä tehdään? Lisätään painetta. Woohoo! Fillari alkoi rullaamaan kuin viimeistä päivää, ylämäkeäkin ajeli kolmeakymppiä ja tuuli pyyhki rengasta pumpatessa syntynyttä hikeä pois ja olo oli NIIIIIIN mahtava. Sitten alamäkeen vähän yli viittäkybää ja kas! Yhtäkkiä edessä oli työmiesten tekemä aukko. Tiedättehän sellainen kun kaupunki haluaa käyttää turhia määrärahoja ja repii katukiveyksestä kiviä pois ja laittaa uusia tilalle. Sen verran myöhään tuli huomattua se ettei ehtinyt hidastaa/suoristaa ajolinjaa vaan siitä piti hypätä viistosti yli. No ponnistus meni tietenkin vituiksi ja takapyörä tipahti kuopan terävään reunaa ja POKS! Toinen kumi tänään.

Taluttelinpa sitten loput pari kilsaa tsygää himaan ja mietin siinä samalla, että saatoin menettää siinä samalla tuliterän smoukkini (200 mk, ajettu max 30 km) ja pahimmassa tapauksessa uusitaan koko takakiekko (700-1000 mk). Samalla muistelin kesän aikana tulleita kolhuja, naarmuja, kipeitä polvia ja tilanteita joissa autoilijat yrittää ajaa päälle tai jalankulkijat luulee omistavansa maailman. Ja mietin sitä yhtäkin kertaa muutama vuosi sitten kun takavaihtajani hajosi keskellä metsää parinkymmenen kilsan päässä himasta ja tapahtunutta ihmetellessäni viereisestä metsiköstä alkoi kuulua sellainen rytinä että juoksin pelästyneenä fillari olalla varmaan 1,5-2 km pois metsästä. Ja nilkutin rammalla tsygälläni himaan.

Kelailin samalla mitä kaikkea tarvitsen että voin jatkaa kautta myöhään syksyyn. Goretex-housut 1000mk, joku takki 500-1000mk, muuta fiksua vaatetusta pakkasille, satoja markkoja. Keskiökään ei taida tykätä ajotyylistäni vaan on alkanut puhua muromainoksen kielellä. Ja kunnon valot tarvii ettei ajele puita päin normaalia enempää. Talven jälkeen varmaan pitää uusia jousitus kun se kuitenkin hajoo pakkasessa, mitäköhän sekin maksaa? Ja onhan sitä tullut varusteisiin jo nyttenkin upotettuamuutama raha.

Kyllä on niin vitun kivaa. Ja halpaa. Vois siirtyä harrastamaan laskuvarjohyppyä, sitä ei ainakaan jatketa jos varusteet sattuu hajoamaan suorituksen aikana...

---------------------------
Toni Palm - Sonk Ohv Norway
---------------------------