Kissan muilutusta

Ilta lähestyy...
Lapset nukkumaan...

Koko ilta oli yhtåä melskettä ja viuhuntaa ja väsy kun oli niin alko nuppikin kiristää. Eikä sitä mitenkään helpottanut se että kun tulin suihkusta huomasin kuivaavani naamani kissan kusemaan pyyhkeeseen. Jumankauta et sillo pulssi kilahti otsalautaan. ÄRRR!

No, katit pysy visusti piilossa ja aloin pesemään kahta kissanhiekka astiaa.... kamat roskapusseihin ja hetkeks likoamaan kuumaan veteen ja sekaan tolua (tais tulla vielä tripla-annos silkasta vitutuksesta). Uudelleen suihkuun.

Yhdistetty pesuhuone / vaatehuone alkoi isosta koostaan huolimatta muistuttaa amatsoonies sademetsiä kun vettä valutettiin jatkuvalla syötöllä ja rasittuneet kaksi lattiakaivoa saivat slaagin kun kaadoin molemmat kissahiekka-astiat täpötäynnä saippuavettä. Noin satalitraa nestettä levittäytyi lattialle ja yritti kaikin voimin tunkeutua pakoon alati kasvavaani vihaa viemäreihin. Vedellä on ilmeisesti enemmän älliä kuin kissoilla koska siinä vaiheessa Mörri (iso pikimusta kolli) tuli eteisen oviaukosta mouruamaan kuin kysyäkseen "oliko kiva pyyhe?" (taisi olla vain nälkä). Ettekä usko miten paha ulina siitä joskus pääsee. Se oli se viimeinen tikki ja sisälläni joku sanoi *naps*. Otin askeleen ja toisenkin ja vielä kolmannen ja pääsin yllättävän lujaan vauhtiin ja Mörri rukka näki heti mitä rakas isäntä oli aikeissa tehdä... julma virne paljasti että luja potku oli pian tulossa ja kissa päätti pelastaa 8. henkensä ja yritti päästä takaisin eteiseen... ja kauhistui kun ei päässytkää liikkeellee... lattia oli kyllästetty nimittäin tolusaippualiuoksella. Samalla kun Mörrin kynnet yrittivät purra saippuan läpi kaakelinpintaa lähestyin taas juoksuaskeleen verran ja oikea jalka vetäytyi tappavaan iskuun.... samalla hetkellä aivosolut olivat kahlanneet kahden oluen läpi perille ja tuoneet viestin isännän päähän että lattia näyttää olevan sitten liukas jos kerran kissakaan ei siinä etene. Sini- ja Leenakäyröillä laskin hetkessä että nopeuteni ei tiedä hyvää. Viis siitä, kissa saa koston.

Ja juuri sillä hetkellä Mörri pääsi vauhtiin ja ravasi kohti oviaukkoa kun minä sen sijaan olin matkalla kisuliinin alkuperäistä ulvomispaikkaa. Pythagoraan virkeen avulla laskin nopeasti uudet waypointit ja haa... askel oikeaan ja me kohtaamme oviaukolla, senkin kusiluikku... Vaan siinä vaiheessa olinkin laskenut kaiken painoni vasemmalle jalalle joka saman tien menetti pitonsa täysin ja lipsui altani pakoon samalla kun yritin ottaa siitä ponnistusvauhtia ja huomasin että olinkin laskenut lentoratana hiukan pieleen ja ovenkarmi näytti tulevan vastaan....
Äkkiä oikeaa jalkaa maahan joka tietenkin lipsui ihan samalla lailla ja ainut mitä se puujalka antoi oli lisää vauhtia lipevästä lattiasta ja niinpä lensi kissan ohi joka katseli silmät kauhusta laajenneina miten rapsuttaja-isi leikki albatrossia ja lensi komeassa kaaressa (josta suomikeihäskin olisi ollut ylpeä) suoraan eteisen yli... matkalla jätin kyynärvarresta pienen palan ihoa ovenkarmiin muistoksi... vain osuakseen 72 kilon painolla vasten seinää otsalohko ensimmäisenä... kuului kauheea pamaus, jota tosin en itse kuullut kun niskasta kuuluva "crack" täytti tärykalvot... ja perään tuli vielä mega-RYSKIS kun ruho putosi lattialle.

Polvikin oli jossain vaiheessa osunut johonkin koska se ei kunnolla taipunut ja kädet oli ihan turtana. Siinä sitten vain makasin silmät raollaa ja odotin että kipukohdat on varmasti paikallistettu.... "ei taideta tänään pelata ofptä", mietin jaheti perään TUNSIN ITSENI TOSI NUIJAKSI ;).

-JWX-